keskiviikko 14. joulukuuta 2016

Yhden tarinan loppu

Mietin jonkin aikaa kirjoitanko tästä tarkasti blogiin tai ylipäänsä mihinkään. Mutta ehkä on parempi, että avaan asiaa hieman. Luvassa on sekavaa tekstiä, sillä tätä on vaikea pukea sanoiksi.

Olen päättänyt myydä Ramoran. Tähän on useita syitä, mutta selvästi tärkein niistä on sen hyvinvointi luonani. Ramora ei monista yrityksistä huolimatta tule Heran kanssa toimeen. Hera menee kauhusta jäykäksi pelkästään Ramoran kanssa samassa tilassa olemisesta ja Ramora ei siedä Heraa, ei sitten yhtään. Kyse ei ole välien ja arvojärjestyksen selvittelystä, vaan yksinkertaisesti siitä, etteivät nämä kanit tule toimeen keskenään.

Kun Hera ja Contessa loikkivat vapaana kanilassa, hermostuu Ramora jo omassa häkissään niin kovin, että käy Calico-paran kimppuun. Calico on tästä aivan ymmällään ja juoksee pää kolmantena jalkana karkuun. Jos Ramoraa ja Calicoa pitää vapaana, sama kuvio toistuu. Kun Ramora ei pääse Heran kimppuun, se kostaa sen Calicolle. Näin ollen näiden kahden kanin vapaana pito on mennyt aika vaikeaksi ja ne joutuvat viettämään aikaa ihan liikaa häkissä. Ja kuten jokainen vastuullinen kaninomistaja tietää, ei häkissä kykkiminen ole ollenkaan hyväksi kanin mielelle eikä keholle.

Tekstistä saattaa äkkiseltään saada sellaisen kuvan, että Ramora on mielenvikainen tai luonnoltaan ilkeä. Vaikka asiathan eivät tosiaan ole näin. Se on hyvin, hyvin ystävällinen ja rakastava kani. Moni Ramoran tavannut voisi varmasti tämän allekirjoittaa. Tottakai sillä on myös esteristeytyksen luonnetta ja omaa päätä, mutta mielestäni tämä on tehnyt Ramorasta entistäkin ihanamman ja mielenkiintoisemman. Toista samanlaista kania en ole koskaan tavannut, enkä tule varmasti koskaan tapaamaan. Ramorassa on sitä jotain.

Kiire myynnillä ei tule olemaan ja se lähteekin vain ja ainoastaan täydelliseen ko
tiin. Kodin pitää olla sellainen, jossa ymmärretään sen värikästä luonnetta. Ihannehan olisi saada Ramora kotiin, jossa sillä on joko leikattu uros kaverina tai paljon ihmisseuraa. Tottakai kanista luopuminen surettaa, mutta ajatus siitä että se saisi jossain paremman elämän, tuntuu mukavalta.