keskiviikko 14. joulukuuta 2016

Yhden tarinan loppu

Mietin jonkin aikaa kirjoitanko tästä tarkasti blogiin tai ylipäänsä mihinkään. Mutta ehkä on parempi, että avaan asiaa hieman. Luvassa on sekavaa tekstiä, sillä tätä on vaikea pukea sanoiksi.

Olen päättänyt myydä Ramoran. Tähän on useita syitä, mutta selvästi tärkein niistä on sen hyvinvointi luonani. Ramora ei monista yrityksistä huolimatta tule Heran kanssa toimeen. Hera menee kauhusta jäykäksi pelkästään Ramoran kanssa samassa tilassa olemisesta ja Ramora ei siedä Heraa, ei sitten yhtään. Kyse ei ole välien ja arvojärjestyksen selvittelystä, vaan yksinkertaisesti siitä, etteivät nämä kanit tule toimeen keskenään.

Kun Hera ja Contessa loikkivat vapaana kanilassa, hermostuu Ramora jo omassa häkissään niin kovin, että käy Calico-paran kimppuun. Calico on tästä aivan ymmällään ja juoksee pää kolmantena jalkana karkuun. Jos Ramoraa ja Calicoa pitää vapaana, sama kuvio toistuu. Kun Ramora ei pääse Heran kimppuun, se kostaa sen Calicolle. Näin ollen näiden kahden kanin vapaana pito on mennyt aika vaikeaksi ja ne joutuvat viettämään aikaa ihan liikaa häkissä. Ja kuten jokainen vastuullinen kaninomistaja tietää, ei häkissä kykkiminen ole ollenkaan hyväksi kanin mielelle eikä keholle.

Tekstistä saattaa äkkiseltään saada sellaisen kuvan, että Ramora on mielenvikainen tai luonnoltaan ilkeä. Vaikka asiathan eivät tosiaan ole näin. Se on hyvin, hyvin ystävällinen ja rakastava kani. Moni Ramoran tavannut voisi varmasti tämän allekirjoittaa. Tottakai sillä on myös esteristeytyksen luonnetta ja omaa päätä, mutta mielestäni tämä on tehnyt Ramorasta entistäkin ihanamman ja mielenkiintoisemman. Toista samanlaista kania en ole koskaan tavannut, enkä tule varmasti koskaan tapaamaan. Ramorassa on sitä jotain.

Kiire myynnillä ei tule olemaan ja se lähteekin vain ja ainoastaan täydelliseen ko
tiin. Kodin pitää olla sellainen, jossa ymmärretään sen värikästä luonnetta. Ihannehan olisi saada Ramora kotiin, jossa sillä on joko leikattu uros kaverina tai paljon ihmisseuraa. Tottakai kanista luopuminen surettaa, mutta ajatus siitä että se saisi jossain paremman elämän, tuntuu mukavalta.





sunnuntai 30. lokakuuta 2016

Kuulumiset

Tosiaan, jälleen kerran pitkästä aikaa. Kurja loppusyksy on jälleen aiheuttanut pientä pimeyden aiheuttamaa motivaation puutetta. Oikeastaan ihan kaikessa mitä teen. Valokuvien ottokin on jäänyt täysin, joten paljoa ei mitään uusia kuvia ole. Joten valitettavasti joudutte katselemaan muutamia vanhoja kuvia.



Clock-La ja Carmelita lähtivät jo aika kauan aikaa sitten uusiin koteihinsa. Ilokseni niillä on mennyt erittäin hyvin ja ovat saaneet todella hyvät kodit. Olen saanut nähdä niiden kasvua kuvien kautta ja niistäkin välittyy niiden hyvinvointi. Sellaiset kuvat ja kuulumiset kyllä piristävät aina!

Contessasta ei ole oikein kyselyjä tullut, eli neiti asustelee vielä Heran kanssa samassa kopissa. Onneksi kanilassa ei ole tilanpuutetta ja pystyn pitämään niin kauan täällä kunnes hyvä ostaja tulee vastaan. Vaikka tietysti kanin kannalta olisi mukava, mitä nuoremmalla iällä pääsisi uuteen kotiin.


Ajatus, että Heran saisi vielä yhdistettyä Ramoran ja Calicon kanssa, alkaa vaikuttaa aika toivottomalta. Ramora ei ole rauhottunut yhtään ja saa sätkyn jo pelkästään Heran näkemisestä. Ja kun ei pääse Heran kimppuun, se alkaa nuijimaan Calico-parkaa, joka on tilanteesta aivan hämillään. Calicon uskoisinkin saavani yhdistettyä Heran kanssa pienellä vaivalla, mutta
Ramora näkee pelkkää punaista.
Olen miettinyt rutkasti erilaisia vaihtoehtoja. Heraa olisi hyvin kurja pitää yksin, kun en sen kanssa kuitenkaan ehtisi riittävästi olemaan. Mutta Contessan pitäminen tai uuden kanin ostaminen sille kaveriksi, ei ole mahdollista. Sitten taas jos saisinkin yhdistettyä Calicon Heran kanssa, jäisi Ramora ihan yksin, mikä olisi sekin väärin. Oltaisiin samassa pisteessä kun Heran kanssa nyt.

Olen joutunut myös harkitsemaan kanien myyntiä, ikävä kyllä. Mulle on aina ollut tärkeää, että eläimeni voivat hyvin. Tulin siihen tulokseen, että Heraa en yksinkertaisesti kykene myymään, ellei ole oikeasti aivan pakko. Harkitsin myös, että etsiskelisin Calicolle ja Ramoralle loppuelämän kotia, jonne ne saavat lähteä yhdessä. Mutta vaikka sellainen löytyisi, oltaisiin jälleen lähtöpisteessä, että Hera jäisi yksin.

Onneksi ei ole mikään kiire tehdä mitään päätöksiä ja jokaista vaihtoehtoa voi miettiä tarkkaan.
ps. pahoittelut näiden kuvien kamalasta asettelusta, mulla ja bloggerilla on vähän erimielisyyksiä...


torstai 8. syyskuuta 2016

Poikasten kuvia ja tapaturma

Tästä postauksesta voi tulla vähän sekava, kun pitäisi käydä niin monta asiaa läpi, mutta koitan tiivistää asiat parhaani mukaan. Kirjoittaminen on jälleen jäänyt ja ikävä kyllä koko poikasten kasvu on jäänyt jakamatta ja kertomatta. Kuvia kyllä on,  mutta en ole niitä pahemmin jakanut. Ehkä syksyn pimeimpinä iltoina voin niitä tänne blogiin jaella, pienet karvapallerot piristävät kummasti!

Mutta tosiaan, ensi maanantaina poikaset ovat jo luovutusiässä. Tuntuu, että vasta ne tuhisivat ummikkoina pesässä tietämättömänä tästä maailmasta. Mutta niin se vaan on, poikaset kasvavat aina liian nopeasti  ja pian niiden on aika jatkaa matkaansa valloittamaan uusien ihmisten sydämiä. Poikasten nimeksi tulivat Carmelita, Clock-La ja Contessa. Kaikki ovat siis tyttöjä. Carmelitalle on jo rakastava sijoituskoti tiedossa.. Mutta Contessa ja Clock-La ovat vielä vailla omaa ihmistä. Kirjoitan niistä pienet luonnekuvaukset jokaisen kohdalle, samalla kun jaan kuvia. Jos joku etsii energistä ja kultaista pikkupupua, niin yhteyttä saa ottaa.

Contessa


Contessa on aina ollut poikueen ahnein ja suurin. Hyvin rohkea ja sinnikäs. Ystävällinen ja mukava luonne. Ei pelkää mitään eikä ketään.



Clock-La

Clock-La:n jättäisin kotiin, jos olisi mahdollisuus. Se on ehkä hieman sivuunjäävempi kuin muut, mutta ei arka. Tykkää rapsuttelusta ja viihtyy sylissä. Hyvin kiltti ja kultainen luonne. Leikkii ja iloloikkailee kuitenkin yhtälailla siskojensa lailla.


Carmelita

Carmelita on suorastaan kopio Herasta.  Rohkea, utelias ja ystävällinen. Rakastaa ruokaa ja ihmisiä.
Kultainen luonne ja nuolee käsiä innokkaasti. On myös todella energinen.




Entä mikä ihmeen tapaturma? Kun poikaset täyttivät kuusi viikkoa, ajattelin yhdistää Heran takaisin Ramoran ja Calicon kanssa. No, homma ei mennyt aivan putkeen. Kanit ulkoilivat yhdessä aitauksessa, joka ei ole kenenkään reviiriä. Ensin oli normaalia karvan pöllytystä ja jahtaamista, mutta Ramora alkoi käydä yhä ärhäkämmäksi, joten jaoin aitauksen kahtia. Calico ja Hera toiselle puolelle ja Ramora toiselle. Ensin kaikki meni ihan hyvin, mutta kun poistuin sekunniksi ja tulin takaisin, oli Heralla nenä veressä ja se juoksi hirveää kyytiä pitkin aitausta. Säikähdin hirmuisesti, sillä verta tihkui ihan tuhottomasti Heran pärskiessä sitä, mutta sain onneksi tyrehdytettyä painamalla haavaan kylmää ja kuivaamalla verta paperiin. Eläinlääkäriin mentiin kuitenkin ja selvisi, että Heran nenä oli halki toiselta puolelta. Siihen olisi voitu laittaa muutama tikki, mutta paranee ilmankin, joten päätin että turha stressata kania yhtään enempää. Hera sai antibiootti-voidetta ja nyt voi jo paljon paremmin!

Kolmikon suhteen en aio kuitenkaan luovuttaa, käytän vaan jatkossa eri keinoa ja etenen hitaammin. Pidetään peukkuja!


tiistai 19. heinäkuuta 2016

Poikaset syntyivät!

Poikaset siis syntyivät tosiaan sunnuntai-maanantai välisenä yönä. Niitä tuli kolme, joista yhdellä on valkoiset korvat. Väriltään ovat mustia kaikki. Ei tullut ihan sitä mitä eniten toivoin, mutta tästä on hyvä jatkaa! Ja kolme pientä ainutlaatuista persoonaa tuhisee pesässä, valmiina valloittamaan kaikkien sydämet!

lauantai 18. kesäkuuta 2016

Poikasia odotettavissa!


Astutin Heran muutama päivä sitten upealla pienrex uros Jextillä ja poikasia olisi nyt toivon mukaan syntymässä heinäkuun puoleenväliin. Lisää poikueesta voi lukea blogin Poikaset-sivulla ja jos joku jo nyt kiinnostui mahdollisista poikasista, voi minuun ehdottomasti ottaa yhteyttä vaikkapa sähköpostitse!

maanantai 18. huhtikuuta 2016

Monta asiaa, vähän sanoja


Terhakas Calico nauttimassa helmikuun aurinkoisista päivistä.

Olen suorastaan ihmeissäni, kuinka kukaan jaksaa pitää lukulistallaan blogia, jossa ei koskaan mitään päivitetä. En ajatellut selitellä minkäänlaisia tarkkoja syitä jatkuvaan hiljaisuuteen. Sanotaanko vaikka, että elämä on ollut aikamoista vuoristorataa ja silloin kirjoittaminen tuntuu hankalalta. Aivot lyö täyttä nollaa, eikä mitään järkevää tule ulos. Toivon, että ymmärrätte ja kestätte tämän suuren epäaktiivisuuden. Blogin loppu tämä ei kuitenkaan ole, ei missään nimessä. Tämä hiljaisuus tulee jatkumaan vielä jonkun aikaa, kenties pari viikkoa tai pari kuukautta, riippuen fiiliksestä. Sitten kun palailen taas kirjoittelun pariin, blogi on mahdollisesti kokenut suuria uudistuksia ja saanut kenties yhden uuden päätähden aikaisempien joukkoon. Nyt toivotamme hyvää ja menestyksekästä kevään jatkoa kaikille!

lauantai 27. helmikuuta 2016

Kanilan esittely!

Kuvasin toissapäivänä pitkään odotetun kanilan esittelyn! Olin unohtanut vanhan youtube-tilini sähköpostin ja salasanan, joten jouduin tekemään kokonaan uuden tilin. Onneksi vanhalla tililläni oli vain kaksi Calicon ratavideota, joten menetys ei ollut niin hälyyttävän suuri. Uuden kanavan nimi on nyt Cottontails1.

Videosta tuli aika pitkä, mutta toivottavasti edes joku jaksaa katsoa!